Naisten Korisliiga starttaa mielenkiintoisempana kuin aikoihin

Lappeenrannan Catz on hallinnut Naisten Korisliigaa kolme edellistä suvereeniin tapaan ja suurin jännitysmomentti on ollut lähinnä siinä pystyykö lappeenrantalaiset selvittämään koko kauden ilman tappioita. Tänään lauantaina alkavalla kaudella tilanne on kuitenkin toinen, tylsyydestä ja ennalta-arvattavuudesta ei ole tietoakaan. Toki Catz on edelleen yksi sarjan suosikeista, mutta muitakin tarjokkaita kärkeen on ja vieläpä useampia.

Oman mausteensa soppaan tuo myös se, että viime kaudella yhdeksän joukkueen kesken pelattu Naisten Korisliiga päätettiin laajentaa 10 joukkueen vahvuiseksi. Pelillisillä ansioilla sarjaa täydentämään kauden päätteeksi nousi Huiman nyt jo entinen yhteistyöseura Vimpelin Veto. Lisäksi taloudellisten syitten takia pois jättäytyneiden Keravan ja Jyväskylän tilalle nostettiin Tampereen Pyrintö ja Hyvinkään Ponteva.

Etukäteen ajateltuna peräti seitsemän joukkuetta omaa mahdollisuudet raivata tiensä neljän sakkiin. Todennäköisesti kärkijoukkueetkaan eivät tule viime kausien tapaan karkaamaan muilta, vaan runkosarjan voitosta kamppaillaan aina viimeisille kierroksille saakka. Seuraavassa oma arvioni voimasuhteista. Lopuksi vielä nostin esiin muutamia omasta mielestä mielenkiintoisia pelaajia.

Sijat 1.-4.

Torpan Pojat, Helsinki

Pronssiset mitalit äänekoskelaisten nenän edessä viime kaudella napannut ToPo on ehkä se suurin ennakkosuosikki. Helsinkiläiset menettivät kesän siirtomarkkinoilla tärkeimmistä pelaajistaan Laura Saarisen (HyPo) ja Saara Wahlgrenin. Menetyksiä paikkaamaan värvätyt maajoukkueen vakiokasvot Dionne Pounds ja Heta Korpivaara takaavat sen, että ToPo on varmasti kovempi kuin viime kaudella. Kotimaisin voimin sarjaan lähtevällä joukkueella on tarvittaessa mahdollisuus paikata heikkouksiaan ulkomaalaisilla täsmähankinnoilla.

Lappeenrannan Catz

Kolminkertainen hallitseva mestari menetti kesän aikana nipun kovia pelaajia(mm. Pounds ja Anni Mäkitalo), niin kovan, että moni joukkue olisi pulassa. Catz ei kuitenkaan ole. Kolme kovaa jenkkiä ja Jelena Reshetko riittää jo pitämään lappeenrantalaiset mukana mestaruustaistelussa. Unohtamatta sarjan laadukkainta valmennusta. Huippukovan aloitusviisikon takana on kuitenkin hiljaisempaa, joten selvää on ettei loukkaantumissumaan ole varaa.

Äänekosken Huima

Huima on todella nuori joukkue tällä kaudella. Kotimaisten pelaajien keski-ikä on vain 19 vuotta. Huima on myös pieni joukkue, koko sarjan pienin. Näistäkin huolimatta joukkueella on erinomaiset mahdollisuudet menestyä. Äänekoskelaiset saivat roppakaupalla taitoa ja lahjakkuutta Camilla Grönbergin, Noora Lakaniemen ja Kaisa Kuisman mukana. Riina Kärkkäinen on jälleen vuoden vanhempi ja alkaa olla siinä tilanteessa, että kovat odotukset alkavat konkretisoitumaan. Lisäksi joukkueen peli on ollut jopa yllättävän valmista harjoitusotteluissa. Tästä osoituksena nimivahvan ToPo:n kaataminen viikko sitten. Suurimmat kysymysmerkit löytyvät korinaluspelistä. Kenya Robinson ja Chan Harris vastaavat siitä käytännössä kahdestaan. Toivoa siis sopii, että sarjan ikäpresidentti pysyy ehjänä.

Kotkan Peli-Karhut

Kotkalaiset menettivät Taru Tuukkasen Hyvinkäälle ja Juta Jahilon Forssaan. Tilalle tuli ToPo:sta  Saara Wahlgren, joka on PeKa:n ainoa ei kotkalainen kotimainen pelaaja. Wahlgren on hyvä pelaaja, mutta ei pysty millään paikkaamaan lähtijöiden jättämään aukkoa. Kotkalaiset ovat perinteisesti onnistuneet jenkkivalinnoissaan, mikäli niin on käynyt nytkin kamppailee PeKa vahvasti mitaleista. Kokeneen maajoukkuepelintekijän Reetta Piiparin harteilla on iso vastuu kotakalaisten pelistä.

Sijat 5.-7.

Hyvinkään Ponteva

En aluksi ollut kovin innostunut, kun kuulin HyPo:n nousevan Naisten Korisliigaan, sillä viime visiitti oli todella vaisu. Hyvinkääläiset kuitenkin yllättivät ainakin minut täysin hankkimalla Titta Lepistön ja Laura Saarisen kaltaisia profiilipelaajia, Taru Tuukkasesta nyt puhumattakaan. HyPo tulee saalistamaan useita kovia päänahkoja kauden aikana, mutta aivan kärkisijoille materiaalin leveys ei taida silti riittää.

Tapiolan Honka, Espoo

Nuorten maajoukkuepelaajia vilisevä Honka on sarjan villikortti. Sijoitus voi melkeinpä mitä vaan kärkikolmikosta sarjan hännille. Hyvin menneet harjoitusottelut ainakin kielivät joukkueen olevan iskussa. Lisäksi espoolaiset saivat kovan vahvistuksen, kun maajoukkuelaituri Krista Gross liittyi joukkueen vahvuuteen aivan kauden alla. Yhdysvalloissa kasvanut Gross ei ole aiemmin pelannut Suomessa. Potentiaalia ja taitoa siis Hongasta löytyy, mutta riittääkö kovuus pitkässä juoksussa kokeneempia joukkueita vastaan?

Forssan Alku

Alku menetti kesän aikana muutamia lupaavia nuoria pelaajia, mutta hankki tilalle rutkasti osaamista ja kokemusta Minna Stenin, Juta Jahilon ja Hanna Vapamaan muodossa. Paperilla tilanne näyttää siis huomattavasti surkeasti mennyttä viime kautta paremmalta, silti harjoituspelit jättivät paljon parantamisen varaa. Mikäli joukkue hitsautuu hyvin yhteen ja saa pelinsä kulkemaan on sillä mahdollisuudet vaikka mihin.

Sijat 8.-10.

Vimpelin Veto

Vimpelissä valmistaudutaan seuran historian ensimmäiseen naisten koripallon pääsarjakauteen. Joukkueen kotimainen runko on rohkeasti säilytetty käytännössä samana millä nousu keväällä hankittiin. Tärkeimpänä vahvistuksena tietysti Huimasta kasvattajaseuraansa palannut Ulriikka Latvala. Vimpeli vaikuttaisi selkeästi vahvemmalta kuin Pyrintö ja TuRi. Varsinkin nyt, kun joukkue värväsi toissa kaudella ToPo:ssa pelanneen Kenya McBeen kolmanneksi vahvistukseksi. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että Veto pystyisi jättämään taaksensa muita joukkueita.

Tampereen Pyrintö

Kolmas uusi tulokas Tampereen Pyrintö on esiintynyt harjoitusotteluissa ihan mukiin menevästi, mutta ainoastaan yhdellä vahvistuksella ja kohtuullisen kokemattomalla materiaalilla pudotuspeleihin ei ole asiaa. HoNsU:sta siirtynyt Kaisa Lind tulee ottamaan ison roolin hyökkäyspäässä.

Turun Riento

Turkulaisia käy jopa hieman sääliksi. Penkin alle menneen viime kauden jälkeen joukkueesta häipyi kolme kovinta kotimaista (Katleena Kärkkäinen, Sofia Pelander ja Camilla Grönberg), eikä tilalle ole tullut käytännössä ketään. Riennolle ei valitettavasti voi ennustaa mitään muuta kohtaloa, kuin sarjasta putoaminen.

Seuraa heitä:

Heta Korpivaara, ToPo – 110 maaottelun nainen tekee paluun Naisten Korisliigaan yli kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.

Noora Järvikangas, Catz – Toissa kaudella Forssan Alussa lupaavia otteita esittänyt 184-laituri palasi Suomeen vuoden Amerikan reissun jälkeen. Järvikangas voi hyvässä valmennuksessa olla yksi tulevan kauden yllättäjistä.

Camilla Grönberg, Huima – Vuoden tulokkaan pystin keväällä pokannut Turun Riennon kasvatti on ottanut harjoituspeleissä isoa roolia hyökkäyspelissä. Viime kauden yhdeksän pistettä per peli tulee kasvamaan roimasti.

Titta Lepistö, HyPo – HoNsU:n viime vuosien tärkein hyökkäyspään pelaaja pelaa nyt ensimmäistä kertaa Jyväskylän ulkopuolella.

Krista Gross, Honka – Jo 30 ottelua Suomen paidassa pelannut Gross debytoi kotimaan sarjoissa 24-vuotiaana. Yhdysvaltalaisen isän ja suomalaisen äidin tytär on pelannut koko uransa Yhdysvalloissa ennen viime Italiassa vietettyä viime kautta.

Ulriikka Latvala, Veto – Viime kaudella Huimassa sarjan parhaana vaihtopelaajana palkittu Latvala hyppää kasvattajaseurassaan suoraan aloitusviisikon avainpelaajaksi. 

Onko Huimasta katkaisemaan Catzin voittoputki?

Naisten Korisliigan välierät polkaistaan käytiin tänään torstaina. Huima kohtaa välierissä sarjan kiistattoman ykkösjoukkueen, huikeassa 51 ottelun voittoputkessa olevan Lappeenrannan Catzin. Onko Huimasta Catzin voittoputken uhmaajaksi?

Ennen tuota spekulointia käyn läpi Kotkan Peli-Karhujen ja Torpan Poikien välisen toisen välieräparin asetelmia.

Ennakkoon ajateltuna ToPo:n ja PeKa:n välisestä ottelusarjasta voisi muodostua Keski-Suomen derbyn kaltainen viiden ottelun taistelu. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina, ettei näin tule käymään. Uskon kotkalaisten marssivan finaaliin ehkä jopa suoraan kolmessa ottelussa. Helsinkiläisten peli ei ole ollut runkosarjan lopulla siinä kuosissa mitä alkukaudesta, eikä tätä voi selittää pelkästään Ashley Robersonin loukkaantumisella.

Peli-Karhujen osalta tilanne on päinvastainen, vaikka ei PeKa missään vaiheessa ole huonosti pelannut on kevätkausi ollut suorastaan loistava. Kotkalaisia ei ole Catzin lisäksi pystynyt horjuttamaan käytännössä kukaan. Paljon puhuva on myös maaliskuun alun 26 pisteen voitto juuri Torpan Pojista.

Molemmista joukkueista löytyy maajoukkuetason pelintekijä ja sentteri. Vertailussa saumatonta yhteistyötä tekevät Reetta Piipari – Taru Tuukkanen ja Vilma Kesänen – Niina Laaksonen parivaljakot vaikuttaa hyvinkin tasaisilta. Suurimman eron joukkueiden välille tekeekin kotkalaisten vahva jenkkikaksikko Andrea Barbour – Krystal Vaughn .

Lisäksi Mara Höferin piristyneet otteet ovat pistäneet silmään, vaikka ailahteluakin edelleen tapahtuu. Kaiken kaikkiaan Höfer/Juta Jahilo täydentää aloitusviisikkoa huomattavasti paremmin kuin syksyllä. Olisiko Peli-Karhuista ainesta jopa mestariksi?

Palataanpa sitten siihen meitä äänekoskelaisia kiinnostavaan ottelupariin. Lähtökohdathan eivät huimalaisittain paljon lupaa. Lappeenrantalaiset ovat tehneet tämän kauden sarjassa hurjaa jälkeä. Catzin keskimääräinen voittomarginaali on kauden aikana ollut hurja 28,4 pistettä. Jo pelkästään tuo lukema kertoo, ettei joukkueesta juuri heikkouksia löydy.

Millä ilveellä Huima sitten voi ennakkosuosikin yllättää? Paras sauma siihen on luultavasti heti ensimmäisessä ottelussa Lappeenrannassa. HoNsU laittoi äänekoskelaiset todella koville, mutta Huima onnistui nostamaan pelin tasoaan ja sai varmasti rutkasti henkisiä voimavaroja jatkoon. Lepopäiviä tuli riittävästi, mutta pelivire on varmasti vielä hyvin tallella. Catz taas ei joutunut pelaamaan "tosissaan" pitkään aikaan.

Mervi Nurmelta toivoisin hieman rohkeutta peluutukseen. HoNsU-sarja osoitti hienosti kuinka arvokkaita pelaajia Riina Kärkkäinen ja Karoliina Rytkönen Huimalle ovat. Rytkösen tuomaan energiaan ei joukkueessa kukaan muu pysty, etenkään puolustuspäässä. Hyökkäyksessäkin löytyy tarvittavaa röyhkeyttä ja varmuus ratkaisuihin löytyy peliajan myötä.

Kärkkäinen taas on sen tason lahjakkuus jota ei kannatta penkillä pitää. Kärkkäiseltä löytyy ratkaisutaitoa, juonikkuutta ja tarvittavaa kylmäpäisyyttä. Toki fysiikka asettaa vielä omat rajoituksensa, mutta kyllä Riina pystyy jo huomattavasti isompiin minuutteihin, mitä on pelannut. Lisäksi uskon vahvasti, että Emmi Nurmestakin saadaan paremmin tehoja irti hieman pienemmässä roolissa ja nimenomaan heittäjänä.

Catz on puolustuksellisesti erittäin haastava joukkue. Huippulaadukkaasta aloitusviikosta ei pysty keskittymään kehenkään yksittäiseen pelaajaan. Tämän takia Huiman paras puolustus onkin hyökkäys. Huiman on kyettävä hyödyntämään kokoetuaan korin alla. Siellä nähdään ottelusarjan mielenkiintoisimmat taisteluparit, kun Lonniya Bragg ja Alexandria Anderson, sekä Kenya Robinson ja Elena Reshetko ottavat mittaa toisistaan. Etenkin Robinsonin ja Reshetkon vääntö tulee olemaan totuttuun tapaan kiivasta.

Lisäksi Brandi Davisin ja Ulriikka Latvan on päästävä heittämään kaukoheittojaan kunnon paikoista. Viimeinen HoNsU-peli osoitti Davisin vaarallisuuden heittojen lähtiessä hyvästä rytmistä, kun taas sitä edellinen peli näytti miten käy, jos heittoa joutuu pakottamaan. Mikäli joukkueen heittopeli ei lähde kulkemaan, juoksee lappeenrantalaiset varmasti Huimalta jalat alta.

JOS äänekoskelaiset onnistuisivat kampeamaan itsensä tästä otteluparista finaaleihin, olisi se suomalaisen palloilun lähihistorian suurin pommi. Sen verran ylivertainen Catz on viime aikoina ollut.

Näillä mietteillä pian alkaviin välieriin. Toivottavasti saadaan laadukkaat ottelusarjat, jotka ovat hyvää mainosta Naisten Korisliigalle.

Naisten Korisliiga jatkuu viikonloppuna, kevätkauden mielenkiintoisimmat kamppailut käydään kärkikolmikon takana

Nyt kun joulutauko alkaa pikkuhiljaa olla vietetty ja kinkut jo varmasti sulateltu, on hyvä aika katsoa hieman mennyttä syyskautta ja miettiä hieman tulevaan.  Naisten Korisliiga on tällä hetkellä kokolailla puolivälissä ja joukkueiden väliset voimasuhteet ovat tulleet jo aika hyvin selväksi.

Kärkikolmikko menee Catzin johdolla menojaan. Yksikään ns. alemman kastin joukkueista ei ole kyennyt viemään kärkikolmikolta pistettäkään. Kahtia jakautuminen tuntuisi olevan tämän kauden teema aikuisten valtakunnallisissa sarjoissa. Ehkä se on sitä nykyaikaa, vaikka itse kyllä tykkäisin enemmän tasaisemmista sarjoista.

Seuraavassa hieman analyysiä menneestä syyskaudesta ja valistunutta arviota tulevasta keväästä nimenomaan runkosarjan osalta. Joukkueet ovat tämän hetkisen sarjatilanteen mukaisessa järjestyksessä ja suluissa oleva numero kertoo syksyllä veikkaamani sijoituksen.

1. (1.) Lappeenrannan Catz

Lappeenrannan kissalauma on ollut juuri niin kova kuin saattoi arvata. Ehkä jopa vieläkin kovempi. Käytännössä kuuden pelaajan rotaatiota pyörittävä päävalmentaja Mika Haakana on saanut viritettyä joukkueensa huippuiskuun. Haakanan omien sanojen mukaan Catz pelaa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Loukkaantumiset ovat oikeastaan ainoa asia mikä voi horjuttaa hallitsevaa mestaria. Laadustaan huolimatta lappeenrantalaisten materiaali on melko kapea.

2. (2.) Kotkan Peli-Karhut

Kotkalaiset ovat ottaneet tukevan otteen runkosarjan kakkospaikkaan voittamalla syyskauden aikana ToPo:n kahdesti, mikä puolestaan on varmistanut PeKa:n pysymisen helsinkiläisten edellä myös tasapisteissä. PeKa:n nelikko Vaughn - Barbour - Tuukkanen - Piipari kestää hyvin vertailun jopa Catziin. Suurin ero sarjajohtajaan tulee viisikon täydentävässä pelaajassa. Saksalaispelaaja Mara Conleyta ei pysty hyvällä tahdollakaan kutsumaan vahvistukseksi, eikä Juta Jahilo vaikuttaisi olevan enää takavuosien iskussa.

3. (3.) Torpan Pojat, Helsinki

Torpan Poikien peli kulminoituu Naisten Korisliigan parhaan pelintekijän Vilma Kesäsen sekä sarjan parhaan korinaluskaksikon Niina Laaksosen ja Ashlee Robersonin ympärille. Tätä kolmikkoa on todella vaikea pysäyttää. Mikäli vastustaja pystyy horjuttamaan edes yhtä tästä kolmikosta on ToPo voitettavissa.

4. (8.) HoNsU, Jyväskylä

Jyväskyläläisten kohdalla veikkaukseni meni pahasti puihin. Perusti arvioni siihen, ettei joukkueesta löydy menestymiseen vaadittavaa ratkaisuvoimaa. Arvio ei sinällään mennyt pieleen, mutta HoNsU on kompensoinut hyökkäyspään puutteet huikealla puolustuspelillä. Tuomas Oja on saanut joukkuepuolustuksen todella hyvään kuosiin, joka kulminoituu blokkitilastoa ylivoimaisesti johtavaan Minna Steniin.  Ainoastaan yhdellä jenkillä pelaavan joukkueen suoritus on ollut kadehdittavan hyvä.

5. (5.) Tapiolan Honka, Espoo

Espoolaisten kausi alkoi todella vaisusti, mutta viime otteluissa meininki on ollut jo huomattavasti parempaa. Shannell Harrison on vastannut kauden kovimmasta suorituksesta kaatamalla Forssan Alun käytännössä yksin monsteritehoilla 47/16. Hongan joukkue on täynnä lahjakkaita nuoria, mutta Tuuli Mennaa lukuun ottamatta  kukaan ei ole juurikaan noussut esiin. Vaikuttaa siltä, ettei Hongan taso riitä taistelussa kotiedusta.

6. (4.) Äänekosken Huima

Huima oli hyvin aikataulussa kotiedun turvaavan neljännen sijan suhteen, kunnes joulukuussa tuli pienoinen notkahdus. Syytä notkahdukseen on helpoin hakea Robinsonin loukkaantumisesta, niin tärkeä pelaaja hän Huimalle edelleen on. Robinsonin pitäisi ollaan jälleen iskussa kun pelit jatkuu. Lisäksi Huima antoi kenkää pettymykseksi osoittautuneelle Jordan Maddenille. Tilalle hankittiin ex-HoNsU Brandi Davis. Vielä on liian aikaista sanoa kuinka paljon joukkue vahvistuu Davisin myötä.  Ei viime kausi Jyväskylässä kuitenkaan mikään erityisen vakuuttava ollut. Huimassa Davis tosin päässee pelaamaan enemmän omalla pelipaikallaan laidassa tai heittävänä takamiehenä. Ainakin harjoituspeli lupaili hyvää.

7. (7.) Keravan Energia Team

Keravan sijoitus on odotusten mukainen, mutta kokonaisuutena esitys on ollut lievä pettymys. Rosetta Azsasu on ollut odotetusti joukkueelle kaikki kaikessa. Toinen vahvistus Mollie Williams on koonnut kelpo tilastot, mutta Energia Team voittaa ja kaatuu Azsasun mukana. Odottelin hieman joulutauolla joukkueeseen vahvistuksia kolmannen jenkin muodossa, mutta näin ei ilmeisesti kuitenkaan tapahtunut. Keravalla on täysi työ pitää nykyinen sijoitus runkosarjan loppuun asti.

 8. (6.) Turun Riento

Riento voitti kaksi ensimmäistä kotipeliään ja kaikki näytti turkulaisten kannalta tosi hyvälle. Tämän jälkeen näyttikin sitten vähemmän hyvälle, sillä Riento hävisi syksyn pimeimpinä hetkinä peräti kahdeksan peliä putkeen. Turkulaiset pääsivät kuitenkin hyvillä mielillä joulun viettoon rökittämällä Huiman syyskauden viimeisessä pelissä 30 pisteellä. Joukkueella on kohtuullisen hyvät vahvistukset ja kotimainen osasto omaa potentiaalia, joka päävalmentaja Juha Valpolan on saatava esiin.

9. (9.) Forssan Alku

Alku on juuri sillä paikalla mihin sitä veikkailin eli sarjan hännillä. Forssalaiset ovat epäonnistuneet pahoin jenkkivalinnoissa eikä päävalmentaja Tarmo Petter ole oikein vakuuttanut taidoillaan. Lahjakkaista juniorimaajoukkueiden vakiokasvoista ei ole saatu irti juuri mitään. Forssallekin saattaa olla kevätkaudella luvassa parempaa, jos jenkkiruletti tällä kertaa tuottaa tulosta .Joulutauon aikana kolmen pois potkitun jenkin tilalle on tulossa kaksi uutta pelaaja. Toivottavasti määrä korvataan nyt laadulla. Nuorille olisi nyt mahdollisuus antaa enemmän vastuuta.

Vaikka sarja on tällä hetkellä vasta puolivälissä niin ihmeitä pitää tapahtua mikäli kärkikolmikon sijoitukset tuosta muuttuvat. Saati sitten joku tuon kolmikon ulkopuolelta tunkeutuu kärkeen. Ainoa jännitysmomentti kärjen osalta on se, että selvittääkö Catz runkosarjan ilman tappioita. Ehkä sinne saattaisi yksi tilastotappio mahtua. Se voisi tulla vaikkapa maaliskuiselta Äänekosken reissulta.

Huomattavasti suurempaa jännitystä sen sijaan tarjoaa taistelu sijoista 4 - 5. Neljäs sija on totta kai tärkeä jo sen vuoksi, että se tarjoaa kotiedun pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Tällä kertaa myös viides sija on haluttu, sillä sen myötä välttää kohtaamasta sarjan kärkikolmikon heti kättelyssä. Vahvimmin näille sijoille ovat tarjolla ilman minkään värisiä laseja Huima ja HoNsU.

Jyväskyläläisten puolustus tulee hyydyttämään keskikastin joukkueita jatkossakin tehokkaasti. Näin ollen mitään notkahdusta HoNsU:lle ei ole tulossa. Tämä tosin edellyttää, että Sten pysyy pelikuntoisena. Huima sen sijaan saa tervehtyneen Robinsonin takaisin riveihinsä. Davis tuo toivottavasti lisää mielikuvitusta joukkueen hyökkäyspeliin ja taistelua puolustuspäähän. Helmikuun alussa oleva viimeinen keskinäinen ottelu antaa tälle taistelulle mahdollisesti lopullisen suunnan.  

Honka ja TuRi omaavat myös pienet saumat noille himoituille sijoituksille neljä ja viisi, mikäli kaikki menee aivan nappiin. Pudotuspelipaikan molemmat joukkueet saavuttavat kohtalaisen helposti. Viimeisen paikan kevään ratkaisupeleissä ratkaisevat Kerava ja Forssa, joista tällä hetkellä Kerava tuntuu selkeästi vahvemmalta. Forssalaisten toivo lepää uusissa vahvistuksissa.

Tätä tuotosta kirjoittaessa on tullut väkisinkin mieleen, että Naisten Korisliigan runkosarjan kevätkaudesta on tulossa kohtuullisen tylsä. Onneksi urheilu, ja varsinkin koripallo, on ihmeellistä eikä kaikkea voi ennustaa. Eli eiköhän keväällä joitain yllätyksiä tapahdu. Varmaa on ainakin se, että Keski-Suomen herruudesta käydään kiivas kamppailu.