Naisten Korisliiga alkaa, löytyykö Catzille haastajaa?

Naisten Korisliiga pyörähtää käyntiin tulevana lauantaina täyden ottelukierroksen voimin. Nyt onkin oikea aika hieman spekuloida joukkueiden välisiä voimasuhteita ja arvioida lopulliset sijoitukset.

Tuleva kausi pelataan kolminkertaisena sarjana yhdeksän joukkueen voimin. Alunperin joukkueita oli kymmenen, mutta BC Nokia päätti viime hetkillä vetäytyä sarjasta. BC Nokia olisi ollut Korisliigan varteenotettava heittopussi, joten vetäytyminen todennäköisesti nostaa sarjan tasoa. Toisaalta taas viime tinkaan jätetty päätös aiheutti sarjaohjelmaan kummallisuuksia. Itse en ole ikinä ollut kolmen sarjakierroksen systeemin kannattaja. 10 joukkueen sarja olisi ollut nelinkertainen ja näin kaikille tasapuolinen.

Sarjan erikoisuutena voidaan pitää sitä, että yhdeksästä joukkueesta peräti kahdeksan pääsee pudotuspeleihin. Viimeiseksi jääneellä joukkueella ei ole putoamispeikkoa niskassa, sillä ensi kaudeksi Naisten Korisliiga olisi tarkoitus jälleen laajentaa 10 joukkueen vahvuiseksi.

Sarjan nimi on muuttunut, mutta suurimmat suosikit ovat jälleen kerran tutut. Lappeenrannan Catz ja Kotkan Peli-Karhut vaikuttavat materiaaleiltaan todella vahvoilta. Kahden kovan takana onkin sitten jo huomattavasti tasaisempaa. Osa joukkueista on pelannut harmittavan vähän harjoitusotteluita, jonka takia voimasuhteiden arviointi on kohtalaisen haasteellista. Yrittänyttä ei laitetta, joten seuraavassa omat arvioni tulevasta kaudesta:

1. Lappeenrannan Catz

Lappeenrantalaisten rosteri näyttää jälleen kerran pelottavan vahvalta. Kesän aikana pois lähteneet pelaajat ovat lähinnä roolipelaajaosastoa. Sen sijaan tulopuolella on pari todellista huippunimeä. Toissa kauden yksi mestaruuden takuunaisista Dionne Pounds tekee paluun Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen kissojen rivistöön. Lisäksi viime kauden SM-sarjan pistetilaston kakkonen Jordan Murphree pitää huolen siitä, että myös jenkkiosasto on viime kautta laadukkaampi. Melkoisia ihmeitä pitää tapahtua ellei Lappeenrannassa juhlita kauden päätteeksi kolmatta perättäistä mestaruutta.

2. Kotkan Peli-Karhut

Viime kauden hopeamitalisti koki pari pahaa menetystä, kun joukkueen runkopelaajat Anissa Pounds ja Linda-Lotta Lehtoranta siirtyivät ulkomaille pelaamaan. Kotkalaiset eivät kuitenkaan jääneet menetyksiä murehtimaan, vaan nappasivat riveihinsä kesän siirtomarkkinoiden ehkä isoimman kalan eli pitkään Euroopassa pelanneen maajoukkueen vakiokasvon Taru Tuukkasen. Myös vahvistukset ovat tuttuun tapaan laadukkaat. PeKa on jälleen vahva, mutta Catz on kuitenkin vielä pykälää kovempi joukkue.

3. Torpan Pojat, Helsinki

Viime kaudella pitkään pelkillä kotimaisilla SM-sarjassa pelannut ToPo onnistui pitämään pelaajarunkonsa hyvin kasassa. Vilma Kesäsen ja Niina Laaksosen tähdittämä joukkue vahvistui kesän aikana Vilja Kesäsen ja Laura Lahtisen kaltaisilla laatupelaajilla. Helsinkiläiset ovat ilmeisesti hankkimassa joukkueeseen tällä kertaa ulkomaalaisvahvistuksia heti kauden alkuun. Mikäli nämä hankinnat osuvat nappiin voi ToPo nousta jopa Catzin ykköshaastajaksi.

4. Äänekosken Huima

Viime kaudella heikoilla jenkeillä vahvistettu nuori joukkue sinnitteli itsensä pudotuspeleihin, joissa noutaja tuli odotetun nopeasti. Tällä kaudella meininki on eri. Nuoret ovat edelleen nuoria, mutta viime kaudella saatu vastuu alkaa maksaa takaisin. Kokeneen Sanna Jämsenin paluu joukkueeseen on isompi asia mitä moni ymmärtää. Monipuolisempia kotimaisia pelaajia on harvassa. Jenkkikolmikko on myös täysin eri maata kuin viime kaudella. Uskaltaisin jopa väittää, että sarjan laadukkain. Huiman heikkous verrattuna kärkikolmikkoon löytyy vaihtopenkiltä. Vahvan aloitusviisikon jälkeen pudotus on kohtalaisen kova. Kotiedun pitäisi olla kuitenkin realismia ja pudotuspeleissä voi tapahtua mitä vain, kuten toissa kausi osoitti.

5. Tapiolan Honka, Espoo

Viime kauden yllätyspronssimitalisti haastaa yhdessä Turun Riennon kanssa Huiman taistelussa pudotuspelien kotiedusta. Honka on kokenut rajuja muutoksia, sillä joukkue on mennyt uusiksi aloitusviisikkoa ja valmentajaa myöten. Joukkueessa on kuitenkin edelleen lahjakkaita junioreita ja kaksi hyvää vahvistusta. Lisäksi Forssan Alusta siirtynyt Henna Koponen tuo sarjan nuorimpaan joukkueeseen arvokasta kokemusta. Myös hienosti Universiadeissa pelannutta Meral Bedretdinia kannattaa seurata.

6. Turun Riento

Turun Riento vaihtoi Tapiolan Hongan tapaan kesän aikana valmentajaa, mutta muutoin joukkue on pysynyt tärkeimmiltä osin kasassa. Toki vahvistuskolmikko on kokonaan uusi. Turkulaisten toivo lepää vahvistusten lisäksi viime kauden päätteeksi vuoden tulokkaaksi valitussa 21-vuotiaassa Sofia Pelanderissa.

7. Keravan Energia Team

Rosetta Adzasun tekemä jatkosopimus oli varmasti keravalaisten iloisin uutinen kesän aikana. Vikkelä takapelaaja tulee aiheuttamaan harmia joukkueelle kuin joukkueelle molemmissa päissä kenttää. Kerava panostaa varmasti raivoisaan puolustuspeliin ja vauhdikkaaseen hyökkäyspeliin Adzasun johdolla. Joukkue tulee ottamaan kovia päänahkoja etenkin kotisalissaan. Heittämällä pudotuspeleihin, mutta ei asiaa neljän sakkiin.

8. HoNsU, Jyväskylä

Mielelläni nostaisin rakkaan paikallisvastustajan listalla ylemmäksi, mutta materiaali ei vain taida riittää. Minna Sten on korien alla sarjan ehdotonta eliittiä ja Nikki Speed on keskitasoa parempi jenkki. Lisäksi Titta Lepistö ja Katja Summala hoitavat tonttinsa kiitettävästi. Valitettavasti näiden jälkeen on hiljaista. Sten tulee jäämään liian yksin korin alla. Yksi onnistunut jenkkisatsaus pitkään päähän niin tilanne näyttäisi huomattavasti valoisammalta.

9. Forssan Alku

Forssan Alun kesän aikana menetettyjen pelaajien lista on pitkä kuin nälkävuosi. Erityisen ikäväksi listan tekee se, että sieltä löytyvät nimet Henna Salomaa, Henna Koponen, Laura Saarinen ja Noora Järvikangas. Eli siis käytännössä viime kauden joukkueen neljä parasta kotimaista pelaajaa. Tilalle saatiin toki muutama kohtalainen korvaaja BC Nokiasta ja HyPo:sta, mutta varsin köykäiseltä vaikuttaa forssalaisten kokoonpano. Mainittavaa on myös Jari Marjamäen siirtyminen sivuun valmentajan tehtävistä. Tilalle tuli Forssan 90-luvun lopussa mestaruuteen valmentanut Tarmo Petter.

Että tällaisista lähtökohdista mielestäni lähdetään alkavaan Naisten Korisliigaan. Palataan aiheeseen näissä merkeissä viimeistään joulutauolla katsomaan missä mennään. Viihdyttäviä hetkiä kaikille naisten koripallon parissa.

Mikä suunnaksi Huima?

Maanantai 6.5.2013 jää äänekoskelaisten koripallon ystävien mieleen murheellisena päivänä. Tuona päivänä koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm tiedotti Huiman päättäneen luopua miesten ykkösdivisioonan sarjapaikasta. Itse olin töissä iltavuorossa kun kuulin uutisesta ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Hetki kesti tapausta sulatellessa ja tähän blogiin nyt päätin vuodattaa tuntemuksia aiheesta.

Päätös luopua sarjapaikasta on historiallinen, sillä Huiman ei ole koskaan ennen tarvinnut tällaiseen ratkaisuun päätyä. Vaikka en täysin pysty päätöstä sulattamaan niin ehkä se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, jos pelaajia ei todellakaan ollut.

Nyt Huimassa onkin tärkeintä istua alas ja miettiä perin pohjin miksi tällaiseen tilanteeseen on perinteisessä koripallokaupungissa päädytty. Usein olen kuullut juttuja/huhuja ettei Huimassa pidettäisi huolta omista pelaajista. Koska mitään faktatietoa ei ole, en ota kantaa siihen kuinka paljon näissä jutuissa on perää. Varmaa kuitenkin on, että virheitä on tehty ja niistä on pystyttävä ottamaan opiksi.

Koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm kertoi uutisen yhteydessä Huiman aikeista panostaa ensi kaudella naisten joukkueeseen Suomen mestaruuden toivossa. Tämä olisi mielestäni huono ratkaisu. Naisten joukkueella on siinä mielessä hyvä tilanne, että taustalla on tulossa muutama poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka. Nyt onkin tärkeintä säilyttää maltti ja antaa tyttöjen kasvaa muutama vuosi, jonka jälkeen menestystä voidaan lähteä tavoittelemaan omien kasvattien toimiessa joukkueen runkona.

Kaikki resurssit jotka jäävät yli sarjapaikasta luopumisen johdosta tulisi suunnata juniorityöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkataan päätoiminen valmentaja vastamaan juniorivalmennuksesta. Toimintaan kaivataan uutta näkemystä, jonka vuoksi valmentajan olisi hyvä tulla tuttujen piirien ulkopuolelta. Unohtamatta tietenkään paikallista koripallo-osaamista, joka pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Salibandy on viime vuonna tosissaan haastanut Äänekoskella Huiman harrastajamäärissä. Salibandypiireissä tällä hetkellä myhäillään varmasti tyytyväisenä Huiman ratkaisulle ja ollaan valmiina käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Osaava ja ammattimainen juniorivalmennus olisi Huimalle tärkeä ja tällä hetkellä ehkä ainoa kilpailuvaltti taistelussa harrastajista muita lajeja (lue:salibandy) vastaan.

Yhden käden sormilla on laskettavissa Huiman miesten kotipelit, mitkä minulta ovat jääneet väliin sitten vuoden 1996. Tästä johtuen ensireaktio sokkiuutisesta oli, että mitäs ihmettä sitä sitten ensi talvena tekisi sunnuntai-iltapäivisin. No ehkä sitä kolmen lapsen isänä tekemistä keksii, mutta varmasti päätös jokinlaisen tyhjiön Huimafanin elämään jättää.

Toivon sydämeni pohjasta, että Huimassa osataan tehdä oikeita ratkaisuja ja homma saadaan toimimaan terveellä pohjalla. Olen valmis odottamaan Huiman paluuta valtakunnalliselle tasolle vaikka kymmenen vuotta, kunhan se tehdään päämäärätietoisesti ja junioritoiminta edellä.